Yleisö on hiirenhiljaa... Tämä ei voi olla totta. Oulun yliopiston kauppatieteilijöiden ainejärjestö Finanssi Ry tulee kirkkovenesoutujen finaalissa vasta toisena käännön jälkeen loppusuoralle. Jäikö kolmas peräkkäinen mestaruus vain haaveeksi? Ei vain hetkinen, kapteenin (Hartikan Antti niminen mies) musta nahkalätsä näkyy sittenkin ensimmäisessä paatissa! Yleisön violettihaalariset repeävät mahtavaan huutokonserttiin! Vappuviikkona on helppo olla, ei huolet paina, eikä rasitu polla. Joka aamu haalarit niskaan ja menoksi. On se vain eläm...
Ja herätyskello soi kahdeksalta, koulupuku niskaan haalarien sijaan ja unessani nähneen viime vuotisen mestaruusjuhlien sijaan kouluun kuluttamaan penkkiä. Vappuviikkona oli oikeastaan ensimmäisen kerran oikein kunnolla kotia ikävä. Joka päivä oli koulua aina miltei neljään asti, ja viikko hurahti ohitse silmissä. Koti-ikävää tietenkin pienensi Isän ja siskon tulo Phuketiin keskiviikkona. Sisko tosin häippäsi kohtuu nopeasti tältä saarelta pois, mutta isä on täällä vieläkin seurana, aina kun Katalle vain joutaa ajella. Perjantaina saimme meidän villalla järkätyksi vappubileet, jotka olivat osaanottajamäärältään aikamoinen menestys, ja iltaa jatkettiin makuuni jo vähän liiankin totuttuun tapaan ainaiselle Bangla-roadille. Mutta erittäin hauska ilta oli, ja sisko kavereineen pääsivät myös tutustumaan villan elämään vaikkakin vain vähäksi aikaa. Perjantaina saatiin myös yksi kurssi pakettiin, kun Thaikielestä oli final exam. Paras arvosana sieltä pitäisi napsahdella. Saan tosin omassa koulussani vain hyväksytty/hylätty-arvosanan, joten eipä sillä sen kummempaa väliä ole.
Toukokuulle siis siirrytiin vauhdikkaasti. Maanantaina kävin taas isää moikkaamassa Kata-beachilla, ja tiistaina olikin vuorossa yhden vaihtarin läksiäiset Chalongissa. Myös saksalaisvahvistuksemme lähti tänään jo pois. Wolf esitteli hienon löytämänsä golf-rangen itse asiassa tästä ihan meidän vierestä. Kuvasta näkyy kohtalaisen hienot puitteet. Tänään on vuorossa pienimuotoinen keilailuskaba ja kouluviikonlopettajaiskemut. Ylihuomenna onkin taas aihetta henkilökohtaiseen iloon, kun Tiina tulee taas ja tällä kertaa ei sitten tarvikaan luopua hänen seurastaan. Koulun jälkeen nimittäin lähdemme yhdessä valloittamaan vielä jonkun verran Aasiaa ennen kotiin paluuta.
PS: Asiat, joista ensimmäisillä viikoilla kirjoitti mielellään, ei näin pitkän ajan jälkeen tunnu niin kirjoittamisen arvoisilta. On se harmi, kun tavallaan turtuu sinälläänsäkin sellaisiin kokemuksiin, joita oppii vasta kunnolla arvostamaan myöhemmin. Koitan silti pitää tekstit mielenkiintoisina ja varmasti, kun lähdemme reissuun ja koemme uutta tekstien pituuskin taas kasvaa. Mutta nyt sitten taas ensi kertaan!
-Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti