tiistai 30. maaliskuuta 2010

Meidän villa, E2, Delight Village, Kathu, Phuket, Thaimaa 30.03.2010 18.18


Sataa sataa ropisee, pimpeli pimpeli pom, pimpeli pimpeli pom... Thaimaassa julistettiin virallisesti alkaneeksi eilen 29. maaliskuuta sadekausi - näköjään. Onneksi sade on aika säännöllistä, joten menemisensä pystyy joten kuten ennakoimaan. Esimerkiksi nyt livahdin juuri sateen alta tänne meidän entiselle kämpälle, joka meillä on päällekäin ton uuden ja paljon paljon paremman kans torstaihin asti. Uudella kämpällä ei ole vielä nettiä, täten päivitys entisestä osoitteesta. Samalla keräilen loputkin kimpsut ja kampsut kasaan, ja lukitsen villan numero E2 oven viimeistä kertaa.

Taas on viikko koulua takana. Siinä ajassa on tehty ryhmätöitä, keissejä, pistoja, välikokeita ja nöyryytetty Jaskaa shakissa tilastoin 9-1, tai jotain sinne päin, sankarin hyväksi. Lautaa emme luokkahuoneeseen sentään tuo, vaan Jaakolla sattuu peli olemaan kännykässä. Loistavalla tekstinsulatuskyvyllämme pystymme seuraamaan silti kaikki tärkeät ja vaikeat asiat, mitä kukanenkin opettaja sattuu suoltamaan, ja ennemmin tai myöhemmin Jaskan kuningas on motissa ja tunti ohitse. Markkinoinnin niin sanotut pistokokeet ovat lähinnä ryhmätenttejä - opettaja kun ei sano mitään, vaikka paikalliset puhuvat pistokokeen aikana toisilleen ja pähkäilevät yhdessä vastauksia. Suomalaiset eivät tunnetusti ole yhtään sen huonompia aidan matalimman kohdan löytämisessä. Esimerkkiä siis seurattiin ensimmäisestä pistokokeesta lähtien. HR managementin keissien esittelyssä opettaja antoi palautetta paikallisille vain power pointin ulkoasusta. Tottahan aina hienot taustat slaideissa itse sisällön korvaa. Thaikielen välikokeessa 80% kysymyksistä löytyi vastaus itse kokeesta. Parhaaseen arvosanaan riittää se samainen luku. Jos olette lukevinanne rivien välistä negatiivista äänensävyä koulun tasoa kohtaan, se ei pidä paikkaansa. Nämä ovat vain ensituntemuksia. Taso varmasti kohenee, kunnes oppilaiden taso huomataan kokeiden jälkeen.

Tiistaina käytiin tutustumassa uuden tulevan, nyt jo siis nykyisen, villan naapurustoon. Ravintoloita ja lähikauppoja olikin ihan vieressä. Odotus muuttoa kohtaan oli jo kasvanut ihan kiitettäviin mittoihin. Ilta jatkui Big C-ostoskeskuksessa, missä pelattiin vähän guitar heroa ja myöhemmin lähiravintolassa, joka bongattiin ensimmäistä kertaa. Pippuripihvi ja loistava mansikkasmoothie maksoi kolme euroa. Keskiviikkona olin ainoa meidän villasta, jolla oli iltapäivä vapaata. Käytin tilanteen hyödykseni ja loikoilin altaalla pari tuntia. Iltapäiväruuan jälkeen menin Ramin ja Riinan kans altaalle ja siellä viihdyttiinkin sitten vähän pidemmästi, kun muutakin porukkaa liittyi seuraan. Keskiviikon saldoksi jäi siis allasta noin kuuden tai seitsemän tunnin edestä. Iho olikin kuin kalkkunasta tehty lihamureke sen jälkeen.

Torstaina saatiin vihdoin aikaseksi lähteä koulun jälkeen hankkimaan uuteen kämppään nettiä. Reissuun meni aikaa yllättävän paljon, koska oikeaa liikettä ei millään tahtonut löytyä. Lopulta oikea koju löytyi tesco lotuksen yläkerrasta. Kojun etsiminen oli lähtenyt liikkeelle pari tuntia aikaisemmin tesco lotuksen alakerrasta.. Noin viikon verran lupasivat toimitukseen aikaa, mutta saas nähdä. Paikalliseen tehokkuuteen ei ainakaan ole kerennyt tottua vielä, sitä kun ei ole.

Perjantai oli hyvä päivä. Varasin nimittäin Tiinalle ja Krisselle lennot tänne 7.4. Sitä päivää kovasti odottelen.. Porukan ainoa ei-suomalainen vaihtari, saksalainen Wolf, täytti myös vuosia. Kaava ei poikennut edellisistä: alkuilta Kathu, loppuilta Patong. Lauantaina oli vuoro käydä katsastamassa Rawailla kavereiden uutta villaa. Voi pojat, mutta kateelliseksi en itseäni myönnä. Mutta voihan pojat silti. Kattouima-altaalta näkymä merelle ja muutenkin hienot fasiliteetit löytyi. Ainoa miinus oli uima-altaan yhteiskäyttö naapurivillojen kanssa. Hiljaa pitää siis olla, joten uima-altaan käyttö kymmenen jälkeen jäänee vähäiseksi. Sunnuntaina oli siis vihdoin vuoro muuttaa omaan uuteen hienoon villaan. Linkki villan kuviin löytyy viime kirjoituksesta. Yhteyshenkilön etuisuutena pääsin valitsemaan makkarin ensimmäisenä ja master bedroomhan se tuli otettua. Kavereita muutti myös ihan naapuriin ja siellä niiden altaalla tulikin sitten ilta hengailtua.

Eilen oli eri hieno herätä vapaa-aamuun, kun altaalle ei tarvinnut enää kävellä. Senkun hyppi yläkerrasta portaat alas, uimapatja vesille ja päälle kellumaan. Illalla sade sitten yllätti sen ensimmäisen kerran ja jumituttiin kotiin. Se ei sinänsä yhtään haitannut, kun siellä viihtyy erittäin hyvin. Tänään kävin ostamassa ihan konkreettisen shakkilaudan sadeilltojen varalle.

Huomenna olisi sitten lähtö Malesiaan formuloita katsomaan toista vuotta putkeen, sekä viisumia hakemaan. Seuraavassa päivityksessä sitten siitä viiden päivän reissusta lisää.

-Antti

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Meidän villa, E2, Delight Village, Kathu, Phuket, Thaimaa 22.03.2010 16.29


Terppa taas!

Maanantaina oli uusien kurssien vuoro alkaa. Mulla on täällä valittuna Thaikielen lisäksi strategic management, Human resources management ja principles of marketing. Olen tyytyväinen kahteen kolmesta. Strategic management on näistä mielenkiintoisin, ja suurin syy on luennoitsijassa. ?aa-caan Nu (opettaja Nu) pitää luennot hyvinä olemalla hauska ja interaktiivinen. Nu oli myös meidän yhteishenkilö täällä päässä ennen vaihdon alkua. Markkinoinnin opettaja on myös interaktiivinen ja englanninkielen taito on hyvä. HR management sen sijaan on ollut vähän kaikille pettymys. Kurssi on liian monilukuinen ja meluisa, eikä opettaja saa oikein paikallisia pidettyä hallussa, ja opettajan englanninkielen lausuminen on vähän niin ja näin.

Vähällä ei koulusta selvitä. Toisin kuin meidän koulussa, kurssien tenttiminen on tehty mahdottomaksi antamalla paljon painoarvoa ryhmätöille ja tunneilla pidettäville testeille. Näitä töitä ja testejä onkin sitten ihan kiitettävästi, mutta kukapa meistä olisi tänne lomalle lähtenytkään? Esimerkiksi markkinoinnissa tentataan joka tunti viime tunnilla käydyt asiat. Mukava asia on, että kaikilla kursseilla, paitsi tietenkin thaikielessä, yli puolet kurssilaisista on paikallisia.

Maanantaina koulun jälkeen vuorossa oli testata first class-elokuvakokemus. Kyseessä on 500 bhatia maksava visiitti luksustason rainasaliin. Ennen elokuvaa oleskellaan loungessa, missä on tarjolla hintaan kuuluvia suupaloja, tervetuliaisjuoma ja mukavat sohvat. Ennen elokuvaa tilataan tarjoilijalta myöskin hintaan lukeutuvat juomat ja naposteltavat, jotka ovat valmiina odottamassa omalla paikalla leffan alkaesssa. Sitten itse saliin; koko salissa on 32 paikkaa. Omaa tilaa on siis runsaasti ja syystä. Paikkoina toimivat kunnon lepotuolit, joista saa jalkatuen ylös ja selkänojan alas. Vieressä on henkilökohtainen pöytä, jossa juomat ja naposteltavat lepäävät mukavasti käden ulottuvilla. Tarjoilija kiertää elokuvan aikana salin sivuilla, ja hänet voi viitata luokseen, jos sattuu tarvitsemaan lisää. Kaiken kaikkiaan finnkino voi tuntua vähän liian normaalilta kaiken tämän jälkeen.

Tiistaina otin yhteyttä norjalaiseen välittäjään, jonka numeron ja mainoksen yhdestä villasta olin bongannut edellispäiväisen leffateatterin loungessa olevasta lehdestä. Vaikka nkykyinen villamme hyvä onkin, mieli halaji silti kaikilla jonnekin muualle. Jonnekin, missä olisi oma uima-allas ja yksi makuuhuone lisää. Kaiken kaikkiaan halusimme enemmän omaa rauhaa. Käväisimme villaa katsomassa, ja kaikki ihastuivat siihen heti. Seuraavana päivänä teimmekin jo varauksen ja tässä on tuleva villamme linkin takana: http://phuketrenthouse.com/138/kathu-villa-house-3-bedrooms-furnished-45000-baht Vuokraksi saimme tingittyä seitsemältä viikolta 67000 bhatia, eli ei ollenkaan huonosti. Villa on seitsemän minuutin päässä koulusta, joten matkakin säilyi hyvänä.

Perjantai-iltana oli vuoro juhlia kahden vaihtarikaverin ja Villen yhteissynttäreitä. Melkein koko poppoo oli mukana. Ilta aloitettiin totuttuun tapaan täällä Kathussa, josta matkaa jatkettiin yhtä totuttuun tapaan Patongille. Paikallisia opiskelijoita oli myös mukana. Illan aikana tuli kierrettyä useampi kuppila, muun uassa jääbaari, missä lämmintä on -17-astetta. Patongin jälkeen iltaa jatkettiin meidän altaalla ja vielä kun kunto riitti, upea auringonnousu tuli todistettua.

Sunnuntaina oli Villen ja Oton vuoro palata takaisin Suomeen kadottamaan rusketuksensa. Käväistiin kuuden hengen porukalla Kamala beachilla ja kokeiltiin banana boat-ajelua. Kotimatkalla valitettavasti kaaduin mopollani ensimmäistä kertaa ihan omaa huolimattomuuttani. Vauhti oli onneksi pieni, mutta onnistuin jättämään jalkani alle, jonka seurauksena vasemman jalan isovarvas taittui ja sen seurauksena venähti. Pientä asfaltti-ihottumaa tuli myös hankittua, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Puhdistusaineet löytyi jo omasta takaa ja varpaalle ei sairaalassakaan pystytä mitään tekemään niin en vaivautunut sinne lähtemään. Varvas on varmasti nyt viikon-pari kipeänä, mutta kyllä se siitä. Ja äiti, älä turhaan huolehdi. Olen tästä lähin vieläkin varovaisempi.

Tänä iltana lähtään nauttimaan taas first classin antimista. Viikko vielä ja päästään muuttamaan seuraavaan osoitteeseen. Seuraava päivitys tuleekin sitten varmaan sieltä. Siihen asti siis hei ja näkemiin.

-Antti

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Meidän villa, E2, Delight Village, Kathu, Phuket, Thaimaa 15.03.2010 00.28



Sabaj dii maj khrap! Eli ihan suomeksi kirjoitettuna what is up? Varsinainen koulunkäynti starttasi siis tiistaina thaikielellä. Kieli on yllättävän helppoa oppia noin periaatteessa kieliopin ollessa todella simppeliä lätki-sanat-perätysten-tyyliin ilman mitään taivutuksia ja aikamuotoja ja sanojen muistaminen vaatii sen saman kuin muissakin kielissä. Vaikeaa onkin sitten ääntäminen, koska thaikielessä on viisi eri äänenkorkeutta. Esimerkiksi sama sana korkealta ja matalalta äännettynä voivat olla toistensa täydellisiä vastakohtia. Thaiaakkoset ovatkin sitte ihan toinen lukunsa, ja niihin meidän ei onneksi tarvitse koskeakaan. Luentoja oli kolme tuntia päivässä vaihdellen aamu -ja iltapäivien välillä. Keskiviikkona iltapäiväluento jäi lyhyeen sähköjen ollessa poikki ja kuumuus ilmastoimattomassa luokassa oli selvästi myös opettajalle liikaa, joten 10 minuuttia oli siltä päivältä tarpeeksi. Torstaina oli jo ensimmäinen testi. Vedin 31/35 pojoa, joten ei kovin huonosti mennyt. Perjantai olikin sitten koulun osalta vapaata. Nyt huomenna astuu muitakin kursseja mukaan, joten koulupäivät venyvät seitsemän tuntisiksi tunnin lounastauon sisältyen aikaan.

Tiistaina koulun jälkeen rentouduttiin jo totuttuun tapaan altaalla pari tuntia. Koulupuvussa hikoilleet kuonat on mukava pesaista pois hyppäämällä virkistävään altaaseen ja siirtymällä sitten porealtaaseen lillumaan. Vähän tuli urheiluakin harrastettua, kun halusin käydä koeajamassa ostetut lenkkarit ja korispallon. Otettiin Samin ja Teemun kanssa suunnaksi kampuksen katukoriskentät ja käväistiin heittelemässä pari tuntia. Hyvältä tuntui liikkua edes vähän urheilulliseen tyyliin pitkästä aikaa. Iltaa vietettiin aika isolla poppoolla paikallisessa kuppilassa vähän musioiden. Eli karaokea tuli kokeiltua samoin kuin myös kitaraa soiteltua. Ilta jatkui meidän altaalla, jonne kutsuttiin myös kuppilan omistajat mukaan.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä golfrangelle kokeilemaan kuinka ruostunut varsi taipuu, mutta paikka oli valitettavasti mennyt jo kiinni. Ex-temporee ja sattumankauppa-varasuunnitelmana oli keilaus Big C-ososteskuksessa, joka myös sijaitsee Kathussa. Yksi peli maksaa vain vähän päälle euron, joten halpaa lystiä on luvassa varmasti monena iltana uudestaankin.

Otto ja Ville liittyivät torstaina remmiin mukaan ja tulivat meidän villalle yöksi, koska seuraavana aamuna lähtisimme lähes koko vaihtaripoppoolle kohti Phi phi-saaria. Illalla otettiin myös eilisen vahinko takaisin, ja pääsin kuin pääsinkin kiroilemaan maila järkyttävässä puristusotteessa ja pallot välillä oikealla, välillä vasemmalla; välillä jopa katossa yläpuolella. Kyllä täytyy muutama kerta käydä treenaamassa ennen kuin kierroksesta maksaa.

Perjantaiaamuna oli siis aikainen herätys, kun ensimmäinen retki vaihtoaikana otti vuoronsa. Määränpäänä oli Koh Phi Phi, jota lähdimme 21 hengen voimin valloittamaan. Laivamatka kesti pari tuntia, mikä kului iloisesti laivan kannella aamuauringossa. Perille päästyämme nälkä oli heti tyydytettävä. Niin kovasti se teki itseään tunnetuksi kenen jos toisenkin mahoissa. Samalla oli hyvä hetki pohtia majoitusrantaa, koska mitään emme tietenkään ollut netin kautta varanneet. Jessen ja Heidin opaskirja antoi hyvät arvosanat Long Beachille kehuen sitä hintalaatusuhteeltaan parhaaksi. Lähes kaikki ottivat neuvosta ukin ja suuntana oli siis Long Beach, Phi phin päärannasta noin kolmen kilometrin päässä. Bungaloweista maksettiin 1000 bhatia per yö kolmeen pekkaan. Ensimmäinen pettymys iski välittömästi, kun riippumaton puuttuminen iski tajuntaani. Ranta itsessään oli ihan jees, mutta epäilen vahvasti, että kaikki rannat testattuani olisin opaskirjan kanssa samaa mieltä. Päivällä kerkesi jo snorklaamaan. Riitti, kun ui 50 metriä rannasta, niin pääsi ihailemaan kauniita koralleita ja ihmeellisiä kaloja. Illalla siirryttiin sitten lähes koko sakin voimin päärannalle katsomaan tulishowta ja viettämään iltaa. Matka tapahtui vesitaksilla, Phi phillä kun ei maanpäällä kulkevia moottoriajoneuvoja ole. Paluumatka tehtiinkin sitten kävellen viidakon läpi.

Lauantaina suunnaksi otettiin The Beach-elokuvasta kuuluisuuteen pongahtanut Maya Bay. Odotukset olivat ehkä vähän tyhmästi elokuvaan pohjautuen jossain saturnuksen ja stratosfäärin välimaastossa. Ihan niin hienosta paikasta ei ollut kysymys, mutta kyllähän niissäkin maisemissa silmä lepäsi ja rannalla oli hauska ottaa väriä pintaan. Illalla löydettiin vähän sattumalta yhden baarin omistajan synttärijuhlat, mistä syystä baaria pidettiin auki vähän normaalia myöhempään. Baarin mentyä kiinni Anttia ja mua pyydettiin grillijatkoille viidakkoon. Kokemus oli loistava. Hengailua paikallisten ystävällisten ja elämäniloisten ihmisten kanssa, ilmaisen ja todella herkullisen grilliruuan syömistä ja pientä irtiottoa normaalista turistimeiningistä.

Tänään palattiin "kovaan" arkeen, kun huomenna odottaa siis uusi kouluviikko. Itse tykkään tietystä rutiinista eikä koulu haittaa ollenkaan. Tein taas ostosreissun yömarkkinoille, kun nuo kellot ja släpärit näyttävät olevan mulle kulutustavaraa. Huomenaamulla aloitan joka kouluaamuisen lenkkeilyn ja muutenkin tarkoituksena on käynnistää urheiluinto nyt taas kun keho on siihen valmis. Kello ja väsy alkaa olemaan sen verran paljon, että on aika pistää pää tyynyyn ja aivot unimoodiin.

Lisää luettavaa noin viikon päästä. Palaamisiin siis. Heippa eli sawatdii khrap!

-Antti

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Meidän villa, E2, Delight Village, Kathu, Phuket, Thaimaa 08.03.2010 20.40


Silmäni aukeavat ennen kellon soittoa. Ulotan käteni lattialla olevaan matkapuhelimeen. Neljä digitaalista numeroa näyttää ajaksi 08.35. Auringonpaiste valaisee huoneen kauttaaltaan. Sirkat, sammakot ja satunnaiset gekot pitävät ulkona yhteiskonserttia. Astun kaksi askelta parvekkeelle ja otan pyyhkeen kuivumasta ihaillen samalla alhaalla avautuvaa näkymää. Heilutan nauraen päätäni vieläkin lievää epäuskoa tuntien. Aamusuihkunraikkaana hypin portaat kaksi kerrallaan virkeänä yläkertaan. Aukaisen jääkaapin ja nappaan kouraani leipäpussin, philadephian ja kinkut. Korkkaan jäälatten ja pistän virrat päälle tietokoneeseen. Kaksoisklikkaan iTunes-pikakuvaketta; Red Hot Chili Peppers - Scar Tissue. Tästä se lähtee - rutiini.

Tiistaina oli siis ensimmäinen tutustuminen vaihdonaikaiseen yliopistooni, Prince of Songkla Universityyn - PSU:hun. Tavanmukaisesti kyseessä oli orientaatiopäivä täynnä puheita, esittelyjä, käytännön asioita, yleistä infoa, mutta mukaan mahtui myös piristävä paikallisten opiskelijoiden vetämä rastikierros. Orientaatiota kesti kahdeksaan illalla, joten pientä altaalla rentoutumista lukuunottamatta ei muuta oikein kerennyt tekemään päivän päätteeksi. Meiltä hajosi toisesta makkarista ilmastointi, joten viisi ihmistä änkesi siihen ainoaan ilmastoituun huoneeseen nukkumaan. Olin ainoa sitkeä sissi, joka pärjäsi pelkällä tuulettimella. Yöllä piti vetää peittoa päälle, joten sinänsä edes pärjäämisestä ei ollut kysymys.

Keskiviikkona oli jo ensimmäinen thaikielen luento. Uskon vakaasti, että kolmen kuukauden aikana säästän monta bhatia, kun osaan tingata thaiksi. Iltapäivällä kävimme ostamassa kaikille koulupuvut, jotka noudattavat tiukkaa kaavaa. Kuvasta sen näkee. Vähän tulee kuuma auringossa, mutta kyllä siihen tottuu. Toivottavasti parin viikon päästä ei ihan joka päivä tartte viedä paitaa pesulaan. Illalla oltiin koko villan voimin sairaalassa, kun kämppiksellä oli nilkka tulehtunut pahasti. Poltin sitten oman pohkeeni mopon pakoputkeen ihan sympatiasyistä, ettei Merin tarvitsisi yksin testata paikallista hoitotasoa. Ehkä sitä joskus oppii olemaan toheloimatta.

Seuraavana päivänä tehtiin survival thain jälkeen excursio paikalliseen museoon, joka henkilökohtaisesti oli aikalailla pelkkää tuskaa koulupuvussa hikoillen. Museokaan ei niin mahdottoman kiinnostava ollut. Mitä nyt muistan niin kiinalaiseen kulttuuriin ja tinakaivoksiin se liittyi. Illalla mentiin sitten neljästään leffateatteriin. Otettiin ksp tyttöjen kanssa, että onko vuorossa tyttöjen leffa vai kunnon räiskintä poikien makuun. Sen brittiäijän, joka on the mentalistissa, lailla luin Merin mielen ja haarautuvat sormet jo kaukaa ja pidin käteni nyrkissä voittaen tämän sielujen taiston. Jotenkin silti vähän liiankin tutuksi tulleeseen tapaan naiset tuppaavat saamaan tahtonsa lävitse. Räiskintä oli juuri alkanut ja seuraavana listassa oli juurikin tämä kyseinen tyttöjen leffa, jota sitten päädyttiin katsomaan. Näytös alkoi 20.25 ja itse leffa alkoi pyörimään valkokankaalla 21.15. Laskekaa siitä sitten matikkaa. Tässä väliajalla nähtiin mainoksia, jotka pärjäsivät huonoudessaan muinaiselle vaatehuoneen Simolle, ja noustiin seisoen osoittamaan kunniaa Kuninkaalle. Dear John itsessään oli sitten kaksi tuntia ennalta arvattavaa romanttista itsemurhaa. Älkää käsittäkö väärin. En tarvitse leffaani vähintään 1000 luotia minuutissa. Pidän kyllä ns tyttöjen leffoistakin, kuhan vaan ovat hyviä. Tämä ei sitä ollut, vaikka Channing Tatum teki vakuuttavan ja yllättävän roolisuorituksen.

Perjantaina kävimme tsekkaamassa Phuketin parhaaksi rankatun hotellin tripadvisor.comin mukaan. Punkkaisin kyeisessä mestassa kyllä mielelläni, jos kelan tuki riittäisi perushuoneessa enempään kuin neljään yöhön. Kallein sviitti Indigo Bluessa maksoi 3000 usd/yö. Illalla kävästiin hakemassa Tescosta (paikallinen sittari) grillivehkeet ja ruokittiin itsemme ilman ravintolan apua. Ateria oli varsin proteiiniriittoinen ja uni maittoi lihojen jälkeen mukavasti.

Lauantaina vietettiin hyvillä mielin vapaapäivää. Aamusta piti käydä pohkeen takia vielä yksi reissu sairaalassa. Käytin samalla Meriä, kun se nyt ramppaa siellä koko ajan. Sitten olikin vaan vuoro chillailla altaalla ja ootella illan tupareita, jotka järkättiin meidän vaihtoporukalle. Meininki oli hyvä ja iltaa jatkettiin sitten Patong Beachille. Meillä oli paikallisessa Sedulassa pari ilmasta drinkkiä. Yhtään rahaa ei suostuttu sentään Thaimaassa Suomen ravintolamogulihirmulle antamaan, vaan otimme lipat heti ilmaisten loputtua. Harhauduttiin siitä sitten usealla pienemmällä porukalla kuka minnekin. Kaikilla oli hauskaa kuulostanut olevan, mikä onkin se pääasia.

Sunnuntaina päivä meni vähän kaikilla ohitse itsestäänselvien olotilojen takia. Onneksi päiviä on monta.

Tänään oli viimeinen kaikille yhteinen orientaatioviikkoon kuuluva päivä. Huomenna alkaa sitten koulu todenteolla. Tällä viikolla on pelkästään thaikielen luentoja ja ensi viikolla muut kurssit liittyvät mukaan. Koulun jälkeen käytiin katsastamassa Premium outlet, missä on monien merkkituotteiden tehdasmyymälöitä. Mukaan tarttui släpärit, paita ja urheilukengät. Ostin myös golfhanskan ja antoin eilen ostetun kellon vaihdossa. Väliä piti maksaa se hanskan hinta eli 230 bhatia. Noh onneksi kelloon ei hirveä omaisuus uponnut, ja huomenna aion käydä lunastamassa samanlaisen. Ville ja Otto tuli Suomesta tänne parin viikon lomalle ja Patongille tuli reissu tehtyä sen takia myös vaihteeksi ihan päiväsaikaan. Nyt pojat istuu tuossa pöydässä meidän villalla ja lähtään tässä ihan just altaalle hengailemaan muiden muassa. Niin se vaan viikko taas vierähti. Ei tässä paljon kerkeä ajankulumista murehtia, kun sitä ei huomaa.

Viikon päästä noin taas sitten lisää. Tämän viikon suunnitelmissa ainakin viikonlopun reissu Phi Phille.

-Antti