Meidän villa, E2, Delight Village, Kathu, Phuket, Thaimaa 01.03.2010 22.42

Yksi kuukausi Balilla. Tuntui korkeintaan kahdelta viikolta. Ehkä se on totta, että kaamoksessa kun kuluu minuutti, niin tropiikissa pyörähtää pitkä viisari samassa ajassa kaksi. Koettua tuli paljon, paitsi surffaus jäi lääkärin ja isän määräyksestä koittamatta ja Matti sanoi kukkarosta golffaamiselle ei kiitos. Lähdin Phuketiin hieman kaksinaisin mielin, koska toisaalta ikävä tulee Tiinaa taas, mutta nyt on vuoro omien vaihtokokemusten taas uusissa ympyröissä. Saa nähdä mitä seuraavat kolme kuukautta tuo tullessaan. Jaksaessanne lukea tätä blogia se selviää.

Maanantaina oli vuorossa Suomi-Ruotsi kisastudio. Puitteet oli normaalista vähän poikkeavat, mutta jotenkin ei tunnu luonnolliselta katsoa lätkää päälle 30-asteen helteessä. Suomi näytti silti, että olisi pelanut 30-asteen helteessä, joten hirmuista kisafiilistä ei saatu päälle. Loppupäivä meni Tiinan villalla hengaillessa ja illalla kömmin kamoineni uuteen luukkuun. Unohdin koputtaa puuta, kun sanoin, että taidan olla Tiina-pöpöltä turvassa ja yöllä mahatauti iski, nostaen kuumeen samalla. En halunnut rotanloukussa sairastaa, joten tiistaina muutin takaisin Sari Baliin ilmastoituun huoneeseen, jossa sitten asustelinkin loppuajan.

Onneksi myös mun kohdalla kyseessä oli kuumeen osalta vuorokauden keissi, mutta plärinää kestikin sitten pari päivää pitempään. Tiistai menikin siis kokonaan huoneessa makoillessa ja parannellessa. Söin koko päivän aikana kaksi jugurttia ja hedelmäsalaatin. Tiina kävi hoivaamassa.

Keskiviikkona pääsin sängystä ylös. Liityin koululaisten messiin katsomaan hinduseremoniaa, jossa uusi talo otettiin käyttöön. Tämä oli luulo, mut ilmeisesti kerettiin vaan jatkoille. Syötiin raukkojen ruuat jne. Tämän jälkeen toteutettiin tiistain alkuperäinen suunnitelma ja lähdettiin Sanuriin varamaan Tiinan perheelle hotellia ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen löydettiin hintalaatu-suhteeltaan oikein hyvä. Jos muistaisin nimen niin suosittelisin. Illalla käytiin kokeilemassa paljon puhuttu western buffet, joka oli suosittelujensa veroinen, mutta maha sano vielä sen verran vastalauseita, et en siitä pystynyt kunnolla nauttiin.

Torstaina oli vuorossa Tiinan kämppiksen Johannan synttärit, joita juhlittiin villalla, ja siirryttiin siitä Kutalle. Harmi vaan, et päivä meni vähän piloille mahan takii, ku se oli kipeenä. Iltakin jäi sit lyhyeksi, mut perjantaina jakso paljon paremmin viettää vikaa päivää Tiinan kans. Kerettiin tehdä paljon ja kivaa. Kiitos viel Tiina, et jaksoit mua koko kuukauden siel sun jaloissa! Ja kiitokset myös Krisselle, Jannille, Johannalle, Paulalle, Hennalle, Villelle ja Nikolle. Myös Tiinan tuutorit ansaitsee ison kiitoksen. Toivottavasti tytöt lähettää terkut.

Lauantaina koitti siis lähtö kohti Phuketia. Bangokissa oli vähän riskinalaisesti vain puolentoista tunnin vaihtoaika ja kamat piti hakee välissä. Kerkesin melkeen jo luovuttaa, kun kamojen tulossa kesti, kesti -ja sitten kesti vähän lisää. Kamojen saavuttua otin Usain Boltit terminaaliin ja kerkesin viiden minuutin marginaalilla mukaan lennolle. Phuketissa olikin sitten mukavasti vastaanottokomitea yliopiston vieressä olevassa hotellissa, Baan Maksongissa. Facebook-ryhmän avulla oltiin saatu jo ennen matkaa kätevästi sovittua miitit. Ilta meni suomalaisella tutustumismethodilla. Ennen kuin sitä oikeesti huomaskaan, oltiin kahdeksan hengen porukalla avolavan kyydissä 80 km/h menossa Patong Beachille yökerhoon. Neljään aamulla sitä vierähti, vaikka oli päivän matkustanu. Ainakin porukka tuli tutuksi. Seuraava aamu ei ollutkaan enää niin lupsakka, kun maha ja kuume tulivat uudelle puolen päivän visiitille. Illalla oli kuitenkin jo parempi olo ja kävästiin Phuket Townissa yömarkkinoilla. Jos tarvitset halpaa kelloa, vyötä, anoppia tai kaukosäädintä niin suuntaa sinne.

Tän päivän agendalla oli löytää meidän kuuden hengen porukalla villa ja skodet. Molemmat saatiin toteutettua! Meillä on villa ihan koulun vierestä, eli paikallisten alueelta Kathusta. Seutu on siis halpaa. Thairuokaa syö alle eurolla juomien kaa. Omaa uima-allasta ei ole, mutta yhteisuima-allas on tossa 30 metrin päässä. Kaks kerrosta, kaks makkaria ja sit kaks sänkyy alakerran olkkarissa. Yläkerrassa on sit oma olkkari, missä hengaillaan. Me maksetaan tästä per lärvi 75e/kk! Halpaa luksusta on siis. Käytiin asianmukaisesti ostamassa poppivehkeet, joista mnaksettiin 2e per naama. Nyt hengaillaan täällä, fiilis aikalailla katossa ja vaihto vasta alussa. Huomenna alkaakin sitten koulu. Mulla ei ole täältä kuvia vielä laitettuna koneelle, mutta laittelen niitä sitten ensi kerralla.

Seuraaviin päivityksiin!

-Antti

Tiinan villa, Canggu, Bali, Indonesia, 21.02.2010 22.58

Moi!

Kulunut viikko kului taas valitettavan vilahtavaan tyyliin, mutta tällä kertaa näki ja koki sentään uutta. Ei sillä, että viime viikkokaan olisi mikään pettymys ollut. Täytyy silti myöntää, että taas muisti miksi reissuilla kannattaa reissata.

Sunnuntai, eli 14.02, meni Tiinan kans tepastellessa, mikä ei liene suurikaan yllätys päivämäärään nähden. Käytiin tsekkaamassa Bali mall, joka oli mukava visiitti länkkärimaailmaan. Kyseessä oli siis hyvinkin kotoisan oloinen ostari, missä ajan sai kulumaan vallan vaivattomasti. Suurimmat viettelykset löytyivät kaiken maailman syöttölöistä, niin suolaisista kuin maikeistakin. Sain taas kieleni päälle tuon takavuosien suosikkimaun: pehmeän, sopivan suklaisen - suklaahippumaisen jopa - ja minttumaisen.. Valio; jos luette tätä, tuokaa minttusuklaajäätelö takaisin! Ilta lopeteltiin leffaan ihan teatterissa peräti. Avatar oli kieltämättä mailin verran parempi kuin odotin sen olevan.

Maanantainaaamu kului taas normaaleissa merkeissä. Koitin saada Kutalla väriä hipiääni, ja sivistin itseäni jälleen lukemalla David Beckhamin elämän juonenkäänteitä, jotka tässä vaiheessa alkoi olla vähän tylsiä Victorioineen jne. Futisfanina miellän enemmän tarinoita pyöreästä pallosta ja siihen kohdistuvasta kierteestä. Kun Tiina ja Krisse pääsivät koulustansa, kävimme tsekkaamassa Sanurin. Molempien tyttöjen vanhemmat ovat tulossa tänne lomalle, joten tytöt kävivät katsastelemassa hotelleita. Sanur rauhallisuutensa takia sopii paremmin perheille kuin esimerkiksi vilkas Kuta. Kotimatkalla tytöiltä puhkesi skootterista takakumi kesken kovan rankkasateen. Onneksi läheltä löytyi kuitenkin korjaamo. Paikkaus maksoi hurjat 80 senttiä. Todistin myös, että skootteri toimittaa tarpeentullen veneen virkaa, kun nilkat kirjaimellisesti olivat vedessä ajaessa kotiin.

Tiistaipäivä meni Kutalla arskaa otellessa. Rusketusraitoja oli jo tuolloin havaittavissa. Tiina piti seuraa. Eipä siinä sen kummempia jännistysmomentteja. Vietän täällä kohtuu stressitöntä elämää.

Seuraavana päivänä alettiin Tiinan kans jo valmistautuun tulevaan retkeen. Heräsin aamulla aikasemmin kuin yleensä. Kello soi jo puol kymmeneltä ja otin prätkäni nokan suunnaksi Sanurin, mistä lautat Lembongan Islandille lähtevät. Varmistin reitin, koska se on kohtuu pitkä. Kestää noin puoli tuntia, vaikka saa pommittaa 60 km/h koko matkan. Ei huvita eksyä ja missata lauttaa, sillä se lähtee kasilta aamulla. Kävin matkalla Carrefourissa, ostoskeskus myöskin, ja lunastin itselleni Dan Brownin uusimman saatuani loppuun Becksin elämäntarinan. Söin Sanurissa aamupalaa ja uppouduin uuteen kirjaan. Syöminen ja lukeminen samaan aikaan on lempiharrastuksiani. Illalla käytiin katsomassa Seminyakissa auringonlasku Ku De Ta -ravintolassa, jota Lonely Planet hehkuttaa. Ilta meni rauhallisesti leffaa katsoessa ja laitettiin aikasten nukkuun. Aamulla piti herätä 6.30!!, että kerkee paatille.

Torstaina siis irtaannuttiin Balin vilinästä rauhalliselle Lembongan Islandille. Kirjauduin ulos Sari Balista, missä olin siis majaillut koko ajan. Turisteja oli saarella paikalla mahtavan vähän low seasonin ansiosta ja rauhallisuuteen pystyi antautumaan täydellisesti. Saaren väestöstä kuitenkin vaan viisi prossaa saa tulonsa turismista. 85 prosenttia elää kasvattamalla merilevää. Paikka haisi juuri siltä, mutta kyllä nenä tottuu. Heti saarelle saavuttuamme ihan sattuman kaupalla löysimme itsemme snorklaamasta, kun hostellimme, johon majoitumme, tarvitsi järjestämälleen retkelle kaksi lisää. Snorklaus oli juuri niin upeaa puuhaa kuin vuoden takaiselta Thaimaan exculta muistinkin. Pääsin myös vihdoin käyttämään kunnolla ennen matkaa tekemääni sijoitusta, eli 10 metriä vettä kestävää kameraani. Loppuaika saarella oikeastaan kierrettiin ristin poikin ja lepuutettiin katseita mahtavissa maisemissa, uppouduttiin kirjoihimme ja ihmeteltiin makeaa elämää. Saarella elettiin luonnollista rytmiä tarkoittaen, että paikat hiljenivät pari tuntia auringonlaskun jälkeen noin yhdeksän pintaan ja heräsivät taas uuteen päivään kukonlaulun aikaan - kirjaimellisesti. Saaren kohokohtana ehkä oli nimensä mukainen Dream Beach; kahden kallion väliin rantautuva kirkkaan sininen vesi sopivine aaltoineen, jotka valkoinen pehmeä hiekka otti vastaan.

Harmittavasti Tiina sai matkaansa jonkun pöpön ja sairastaa nyt nukkumalla tossa vieressä. Mun taannoinen pitkä antibioottikuuri takaa mulle immuniteetin lähes mihin tahansa tautiin, joten taidan itse olla turvassa. Kävin tänään etsimässä itselleni Kutalta uuden luukun, vamppyyrinluolaksikin sitä voisi hyvällä omallatunnolla kutsua. Hintaa on vain kuitenkin se vähän päälle kuusi euroa per yö ja nukkumaanhan sinne vain mennään. Tämän yön saan silti nauttia luksusta ja punkkaan täällä villassa. Taidankin laittaa ton yölampun tässä pois päältä, läppärin kannen ja simmut kiinni. Hyvää yötä ja ollaan taas yhteyksissä!

-Antti

The Coffee Bean, Matahari, Kuta Beach, Bali, Indonesia 13.02.2010 17.06

Heissulivei!

Ajalla on täällä siivet. Kaksi viikkoa on kulunut ennenkokematonta tahtia. Ehkä se on merkki siitä, että ajasta on nautittu mitä suurimmin. Onneksi täällä Balillakin on toinen samanmoinen ajanjakso vielä aikaa ennen siirtymistä Thaimaaseen opinahjon ja uusien seikkaulujen pariin. Ja nyt kun haava on poissa huolista (kävin tänään otattamassa tikit pois) ja närästys kaikonnut (en nauttinut ensimmäiseen viikkoon yhdestäkään ateriasta) mulla on sellainen fiilis, että nautin seuraavasta kahdesta viikosta vielä enemmän. Tietyllä tapaa, kun kaikki on jo tutumpaa, reitit suurinpiirtein tiedossa, niin voi keskittyä helpommin siihen olennaiseen – rentoutumiseen.

Tiinalla ja Tiinan villakunnalla meni vierähtänyt viikko oikeastaan kokonaan uuden villan etsimiseen, kun vuokrasoppari vanhassa päättyi. Pysyttelin pois jaloista alkuviikon, joten maanantai-keskiviikko noudatti aikalailla samaa kaavaa. Noiden päivien runko koostui seuraavasti: Heräilin boksistani Kutalta ennen aamupalaa vähän ennen yhtätoista. Aamupalalla söin kaksi paahtoleipää voilla ja hillolla, ja kumosin kannullisen teetä. Samalla lueskelin Becksin elämänkertaa (voin muuten suositella). Jatkoin kirjan lukemista altaalla ja koitin imeä aurinkoa luonnollisen puhtaan väriseen ihooni (jotkut käyttävät myös termiä kermanvalkoinen) ja pulahtelin altaassa, kun hiki yllätti. Tämän jälkeen suihkuttelin, söin kantapaikassani ja ajoin Matahariin The Coffee Beaniin, missä istuskelen myös nyt. Tämä on mun lempikahvila täällä. Syynä ilmainen wifi, hyvät sohvat ja mahtava jäämokka kermavaahdolla, mihin olen tykästynyt vähän liikaakiin. Hintaa yhdelle kupille tulee 50000 indonesian rupiaa, eli noin neljä euroa. Nämä kaikki olivat osana jokaista noita kolmea päivää. Toki tein myös muutakin. Parina iltana käväisin Kerobokanissa jätkien villalla ja Tiinaa pikaisesti moikkaamassa. Täällä wifipaikassa oli myös hyvä mahdollisuus grindailla lisää matkakassaa. (Pelasin siis pokeria.)

Torstaina uusi villa löytyi ja Tiina & co pääsivät muuttamaan. Illalla vietettiin aikaa uudessa kämpässä, joka on Cangussa, vielä kauempana kuin Kerobokan. Iltaa jatkettiin tuttuun torstaiseen tyyliin Sky Gardenissa ilmaisten tapasten ja juomien merkeissä. Tapakset olivat kylläkin jo loppuneet, mutta se toinen puoli saatiin tyydytettyä. Perjantaipäivä menikin sitten Tiinan villalla ja illalla ajeltiin Kutalle mun boksiin viettämään vaihteen vuoksi ihan rauhallista leffailtaa. Tänään tosiaan kävin sairaalassa toivottavasti nyt sitten viimeistä kertaa, kun tikit otettiin pois. Kävin myös shoppaamassa outleteista vähän vaatteita. Päätin samalla reissulla, että katukojuihin en enää koske.


Tällä viikolla ei siis valitettavasti päästy mihinkään retkelle, eikä siis varsinaisesti tullut nähtyä mitään uutta, mutta viikko oli kyllä niin stressitön kuin nyt viikko voi ylipäätänsä olla. En välttämättä olisi tarvinut kelloa koko aikana. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä pitkälle viikonloppuretkelle lembonganiin saarelle. Siitä kirjoittelen sitten ensi kerralla.

PS. Keksikääpä mulle jokin patentti siihen, miten saan rasvattua yläselkäni ilman muiden apua. Se on meinaan ainoa kohta, mikä mulla on täällä palanut.

PS2: Golf on suolaisen hintaista, mut kai se on pakko käydä lätkimässä. Niin paljon tekee mieli.

-Antti

Tiinan Villa, Kerobokan, Bali, Indonesia 07.02.2010 21.46

Hei taas!

Viikko on aikalailla vierähtänyt sairaalareissun jälkeen loistavissa tunnelmissa. Vedenkestävien siteiden ansiosta pääsin uimaan heti sairaalasta päästyäni ja olihan se luksusta viikon veteen haikailemisen jälkeen! Tikit saan pois varmaankin ensi perjantaina ja silloin loma ottaa oikeasti siivet alleen. Pääsee kokeileen vihdoin surffausta ja mikä parasta, täydellinen swingi odottaa toteuttajaansa ykköstiillä.

Keskiviikkona sairaalasta pääsyn jälkeen ei hirveesti kerennyt mitään tekemään. Oman skootterin vuokrasin loppuajaksi. Torstaina uusittiin viimeviikkoinen ja käytiin hyödyntämässä tunnin ilmainen juomaflow. Tällä kertaa saatiin iskettyä hampaamme myös ilmaisiin tapaksiin. Ilmainen on mukava sana ja iloinen asia, vaikka halpa maa onkin kyseessä. Rahaa saa kyllä kulumaan yllättävän paljon ja salakavalasti.

Perjantaina teki mieli vain lösöillä. Kävin ostamassa käytettynä David Beckhamin elämänkerran ja lueskelin sitä altaalla. Koitin siinä samalla saada vähän väriä puolialbino-ihooni, mutta valitettavasti prosessi etenee verkkaisesti. Parempi katsoa kuin katua, sanotaan, ja en ole vielä palanut. Mieluummin otan hitaasti kuin kärvistelen palaneen ja punaisen ihon kanssa. Illalla huristelin skootterilla Kerobokaniin noin puolen tunnin matkan. Tiinan villa sijaitsee siellä. Kerobokan on paljon hiljaisempaa seutua kuin Kuta. Lähinnä asuinaluetta ilman sen kummempia aktiviteetteja. Tehtiin aika pitkä kävelylenkki ja päädyttiin syömään illallinen pieneen pieneen raflaan, jota paikallinen perhe piti oman kotinsa yhteydessä. Näitä vastaavia löytyy monenmonta. Niissä on mukava syödä, koska palvelu on todella ystävällistä ja tietää, että auttaa elinkeinoa. Halpaakin niissä on. Kaksi söi 1,5 euron hintaan mahansa täyteen. Frendejä katsottiin yksi episodellinen ennen aikaista nukkumaanmenoa.

Lauantaina herättiin kohtuu aikaisten, koska oli vuorossa taas toinen retki. Tällä kertaa vuorossa olivat kuumat lähteet. Puolitoista tuntia piti taas skootterin selässä istua ennen kuin määränpäähän päästiin. Toisaalta matkalla näkee ehkä sitä aidompaa Indonesiaa, kun pääsee tarpeeksi kauas turistirysistä. Kuumat lähteet eivät olleet Islantitasoa niin kuin jostain syystä oletin, vaan kyseessä oli enemmänkin uima-allas tyyppinen ratkaisu. Lämmintä vesi oli joka tapauksessa ja rentoutti mukavasti. Lopputulos oli samantyyppinen olotila kuin saunan jälkeen, joten ajomatka takaisin ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Onneksi pysähdyimme syömään ravintolaan, josta aukesi mahtavat näkymät riisiviljelmille. Riisipellot ovat erittäin kauniita. Kotimatkalla Tiina pilkkikyydissä selkääni vasten. Totesin hänelle, että se ei ole kauhean fiksua, puhumattaan turvallisesta. Illalla oli vuorossa taas yöelämä. Hengailin yksin hetken livebändiä baarissa kuunnellen. Tosin jossain vaiheessa noin 40-vuotias aussipuuma tuli tekemään tuttavuutta turhan läheisesti omaan makuuni. Pääsin tästä onneksi kuitenkin irtautumaan. Tiinan villalle päädyttiin jatkoille, vaikka ei oikeastaan missään käytykään.

Tänään kiitettiin Tiinan tuutoreita kutsumalla heidät porukalla Tiinan villalle syömään perussuomalaista ruokaa. Kokattiin siis keitettyjä perunoita (saivat itse kuoria ne) ja jauhelihakastiketta. Jälkkäriksi oli monta pellillistä pannukakkua. Ruoka ja seura näytti maittavan. Nyt tässä teen kohta lähtöä Kutalle päin omaan boksiin.

Skootterilla ajo alkaa tuntumaan jo luonnolliselta kaoottisesta liikenteestä huolimatta. Sitä vaan oppii soljumaan mukana, vaikka aluksi tehtävä vaikutti lähes mahdottomalta. Tosin juuri kun luulee osaavansa niksit ja ajavansa kuin mikäkin paikallinen 60 km/h sen leveimmän auton perässä, takaa huristaa ohi kolmepäällä 80 km/h metrin levysestä raosta autojen välistä paikallisten kyydittämä menopeli. Kuskina ehkä korkeintaan 10-vuotias poika, jonka sormet yltävät juuri ja juuri etujarrulle, keskimmäinen lukee Aku Ankkaa toisella kädellä ja toisella kutittaa kuskin korvaa ja takimmainen viilaa kynsiä ja välillä kallistuu oikealle, että pystyy raapimaan kutiavaa pakaraansa.

Palaillaan taas noin viikon kuluttua!

-Antti

Kasih Ibu Hospital, Denpasar, Bali, Indonesia 02.02.2010 21.14

Moi kaikille!

 

Antti alottaa blogin pitelemisen nyt vaihtoreissulta. Mikä onkaan siihen sopivampi aika ja paikka kuin Balilaisen sairaalan vuodeosasto (mikä kylläkin hakkaa OYS:n 100-0, mut on kyllä myös sitten 100-0 kalliimpikin. Kiitos matkavakuutuksen keksijälle.) ja ilta, kun koneelta alkaa olla kaikki sarjat ja leffat jo katottuna. Meneehän se aika Coldplayta kuunnellessa ja kirjotellessa kuulumisia J

 

Mun reissu alko tiistaina 26.1 ihan perinteisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä. Alkuperäinen lentosuunnitelma oli HKI – München (tunnin vaihtoajalla – tsaijai) – Abu Dhabi – Kuala Lumpur – Denpasar. Noh, kuten tuosta tunnin vaihtoajan voivottelusta voi arvata, huonon sään takia laskeutuminen tuolle kirotulle kaljamessujen kotipaikalle onnistui yllättävän olemattomasti eka yrityksellä. Täten välilasku Nürnbergiin koneen tankkaukseen ja uuteen yritykseen. Saksanmaalle päästiin kaksi tuntia myöhässä. Transittiskillä sain kuulla, että missaan myös jatkolennon KL:stä Denpasariin, joten tuli Kuala Lumpurissa nukuttua yksi ylimääräinen yö. Tästä on vielä rahat hakematta vakuutuksesta, samoin kuin on myös missatusta Air Asian lennosta. Pääsin siis perille 28.1 kolmen maissa iltapäivällä. Tiina oli ystävällisesti varannut mulle jo hostellista huoneen, joten majoittuminen kävi helposti. Majoitun vielä tälläkin hetkellä samassa paikassa Sari Bali Cottagessa, Kuta Beachilla.

 

Ekana iltana jalka vipatti jo viihteelle Tiinan mökki (lue villa) kunnan kanssa ja pääsin jo silloin heihin tutustumaan. Tunnin ajan oli ilmaista juomaa, joten halvalla pääsi, jos jaksoi jonottaa. Musiikki oli ihan perusjumputusta, joten ei ihan mun tyyliä, mutta tuli silti tanssilattialla viihdyttyä ennen kuin matkaväsy lopulta iski. Perjantaipäivä meni lähitienooseen tutustuessa ja kaikki viikon sisällä juomani nesteet hikoillessa. 30+ celciusta ja trooppinen kosteus ei petä ikinä. Tähän myös huomautuksena, että lyhyet hiukset toimisivat hieman paremmin kuin luonnonkiharalla olevat pitkät hiukset. Tämä yhtälö on mahdoton ja siltä kuontalo näyttääkin. Perjantai-ilta vietettiin Tiina villalla, missä nukuin pari seuraavaa yötä. Lauantaina pääsin jo ajamaan skootterilla, kun Tiinan kämppis sitä ystävällisesti lainasi. Skode on ainut tapa edetä täällä, jos ei halua ajaa vararikkoon taksilla. Kävin rannalla onnistuneesti tarkoittaen siis palamatta.

 

Sunnuntaina pääsin retkelle paikallisten kanssa. Tiinan tuutorit käyttävät heitä ystävällisesti monilla retkillä ja yhdelle näistä tuuppasin itseni mukaan. Skootterilla ajettiin noin tunti määränpäähän, eli uluwatuun temppelille. Maisemat olivat huikeat. Ajamisen seurauksena tullut pieni kramppi pakaroihin tuntui lievältä, kun katse lepäsi sinisessä meressä, joka vaahtosi kallioiseen rantaan, jonka yläpuolella jyrkkänä kohosi viidakko. Temppeli oli valitettavasti suljettu. Paluumatkalla kävimme katsomassa tulevaa Balin symbolia, joka valmistuessaan on isompi kuin Vapauden patsas. Siellä näimme myös paikallisen tanssiesityksen, joka oli makuuni erittäin hidastempoinen ja puuduttavan pitkä. Maanantaina kävimme keilaamassa isommalla porukalla.

 

Täällä syö erittäin maittavasti alle eurolla. Jos tosin haluaa joskus tilata vähän eriä kuin sitä euron safkaa, mikä on yleensä paistettua riisiä tai nuudelia kanahässäkällä, saattaa joutua pulittamaan peräti 1,5 euroa. Eli syömällä ei itseänsä konkurssiin todennäköisesti saa. Shoppaajille paikka ei ainakaan ensinäkemykseni perusteella ole yhtä miellyttävä kuin esimerksiksi Thaimaa.

 

Nyt siis olen sairaalassa tiistain ja keskiviikon välisen yön. Tämä oli tiedossa jo Suomesta lähtiessä. Ei täällä niin hassummat oltavat ole. Privaattihuone langattomalla netillä ja ruoka tilataan raflasta. Äsken söin pitsaa. Veteen pääsee toivottavasti kahden viikon päästä, jos ei tule takapakkia. Sitä odotellessa!

 

Kirjoitelkaahan kommentteja ja kysymyksiä. Vastailen niihin mielelläni.

 

-Antti