sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Tiinan Villa, Kerobokan, Bali, Indonesia 07.02.2010 21.46


Hei taas!

Viikko on aikalailla vierähtänyt sairaalareissun jälkeen loistavissa tunnelmissa. Vedenkestävien siteiden ansiosta pääsin uimaan heti sairaalasta päästyäni ja olihan se luksusta viikon veteen haikailemisen jälkeen! Tikit saan pois varmaankin ensi perjantaina ja silloin loma ottaa oikeasti siivet alleen. Pääsee kokeileen vihdoin surffausta ja mikä parasta, täydellinen swingi odottaa toteuttajaansa ykköstiillä.

Keskiviikkona sairaalasta pääsyn jälkeen ei hirveesti kerennyt mitään tekemään. Oman skootterin vuokrasin loppuajaksi. Torstaina uusittiin viimeviikkoinen ja käytiin hyödyntämässä tunnin ilmainen juomaflow. Tällä kertaa saatiin iskettyä hampaamme myös ilmaisiin tapaksiin. Ilmainen on mukava sana ja iloinen asia, vaikka halpa maa onkin kyseessä. Rahaa saa kyllä kulumaan yllättävän paljon ja salakavalasti.

Perjantaina teki mieli vain lösöillä. Kävin ostamassa käytettynä David Beckhamin elämänkerran ja lueskelin sitä altaalla. Koitin siinä samalla saada vähän väriä puolialbino-ihooni, mutta valitettavasti prosessi etenee verkkaisesti. Parempi katsoa kuin katua, sanotaan, ja en ole vielä palanut. Mieluummin otan hitaasti kuin kärvistelen palaneen ja punaisen ihon kanssa. Illalla huristelin skootterilla Kerobokaniin noin puolen tunnin matkan. Tiinan villa sijaitsee siellä. Kerobokan on paljon hiljaisempaa seutua kuin Kuta. Lähinnä asuinaluetta ilman sen kummempia aktiviteetteja. Tehtiin aika pitkä kävelylenkki ja päädyttiin syömään illallinen pieneen pieneen raflaan, jota paikallinen perhe piti oman kotinsa yhteydessä. Näitä vastaavia löytyy monenmonta. Niissä on mukava syödä, koska palvelu on todella ystävällistä ja tietää, että auttaa elinkeinoa. Halpaakin niissä on. Kaksi söi 1,5 euron hintaan mahansa täyteen. Frendejä katsottiin yksi episodellinen ennen aikaista nukkumaanmenoa.

Lauantaina herättiin kohtuu aikaisten, koska oli vuorossa taas toinen retki. Tällä kertaa vuorossa olivat kuumat lähteet. Puolitoista tuntia piti taas skootterin selässä istua ennen kuin määränpäähän päästiin. Toisaalta matkalla näkee ehkä sitä aidompaa Indonesiaa, kun pääsee tarpeeksi kauas turistirysistä. Kuumat lähteet eivät olleet Islantitasoa niin kuin jostain syystä oletin, vaan kyseessä oli enemmänkin uima-allas tyyppinen ratkaisu. Lämmintä vesi oli joka tapauksessa ja rentoutti mukavasti. Lopputulos oli samantyyppinen olotila kuin saunan jälkeen, joten ajomatka takaisin ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Onneksi pysähdyimme syömään ravintolaan, josta aukesi mahtavat näkymät riisiviljelmille. Riisipellot ovat erittäin kauniita. Kotimatkalla Tiina pilkkikyydissä selkääni vasten. Totesin hänelle, että se ei ole kauhean fiksua, puhumattaan turvallisesta. Illalla oli vuorossa taas yöelämä. Hengailin yksin hetken livebändiä baarissa kuunnellen. Tosin jossain vaiheessa noin 40-vuotias aussipuuma tuli tekemään tuttavuutta turhan läheisesti omaan makuuni. Pääsin tästä onneksi kuitenkin irtautumaan. Tiinan villalle päädyttiin jatkoille, vaikka ei oikeastaan missään käytykään.

Tänään kiitettiin Tiinan tuutoreita kutsumalla heidät porukalla Tiinan villalle syömään perussuomalaista ruokaa. Kokattiin siis keitettyjä perunoita (saivat itse kuoria ne) ja jauhelihakastiketta. Jälkkäriksi oli monta pellillistä pannukakkua. Ruoka ja seura näytti maittavan. Nyt tässä teen kohta lähtöä Kutalle päin omaan boksiin.

Skootterilla ajo alkaa tuntumaan jo luonnolliselta kaoottisesta liikenteestä huolimatta. Sitä vaan oppii soljumaan mukana, vaikka aluksi tehtävä vaikutti lähes mahdottomalta. Tosin juuri kun luulee osaavansa niksit ja ajavansa kuin mikäkin paikallinen 60 km/h sen leveimmän auton perässä, takaa huristaa ohi kolmepäällä 80 km/h metrin levysestä raosta autojen välistä paikallisten kyydittämä menopeli. Kuskina ehkä korkeintaan 10-vuotias poika, jonka sormet yltävät juuri ja juuri etujarrulle, keskimmäinen lukee Aku Ankkaa toisella kädellä ja toisella kutittaa kuskin korvaa ja takimmainen viilaa kynsiä ja välillä kallistuu oikealle, että pystyy raapimaan kutiavaa pakaraansa.

Palaillaan taas noin viikon kuluttua!

-Antti

3 kommenttia:

  1. Älä edes yritä opetella sitä kolme päällä ajoa Aku Ankan lukuineen jne :)

    Kiva on ollu lukea tätä. Sussahan piilee pieni kirjailija (edelleen katkerana monen vuoden jälkeen siitä, että sait äidinkielestä kirjotuksissa paremman arvosanan) :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, et kelpaa :) Mielelläni tätä kirjottelenki. En kyl oo koskaan ymmärtäny tota sun katkeruutta siitä :)

    VastaaPoista
  3. Voi ku sulla menee kivasti sielä!

    Vähänks ihanaa että että oot lähteny sinne nyt kun sulla on mahdollisuus siihen :) .. Mäkin haaveilin aikani kaikesta tollasesta kivasta, ja sit tuli mies ja vauva = ERILAISTA KIVAA. Mut tollanen mahtavuusmatkaaminen taitaa mun osalta jäädä .. ehkä sitten eläkepäivillä :)

    -Jenna

    VastaaPoista