Moi!
Kulunut viikko kului taas valitettavan vilahtavaan tyyliin, mutta tällä kertaa näki ja koki sentään uutta. Ei sillä, että viime viikkokaan olisi mikään pettymys ollut. Täytyy silti myöntää, että taas muisti miksi reissuilla kannattaa reissata.
Sunnuntai, eli 14.02, meni Tiinan kans tepastellessa, mikä ei liene suurikaan yllätys päivämäärään nähden. Käytiin tsekkaamassa Bali mall, joka oli mukava visiitti länkkärimaailmaan. Kyseessä oli siis hyvinkin kotoisan oloinen ostari, missä ajan sai kulumaan vallan vaivattomasti. Suurimmat viettelykset löytyivät kaiken maailman syöttölöistä, niin suolaisista kuin maikeistakin. Sain taas kieleni päälle tuon takavuosien suosikkimaun: pehmeän, sopivan suklaisen - suklaahippumaisen jopa - ja minttumaisen.. Valio; jos luette tätä, tuokaa minttusuklaajäätelö takaisin! Ilta lopeteltiin leffaan ihan teatterissa peräti. Avatar oli kieltämättä mailin verran parempi kuin odotin sen olevan.
Maanantainaaamu kului taas normaaleissa merkeissä. Koitin saada Kutalla väriä hipiääni, ja sivistin itseäni jälleen lukemalla David Beckhamin elämän juonenkäänteitä, jotka tässä vaiheessa alkoi olla vähän tylsiä Victorioineen jne. Futisfanina miellän enemmän tarinoita pyöreästä pallosta ja siihen kohdistuvasta kierteestä. Kun Tiina ja Krisse pääsivät koulustansa, kävimme tsekkaamassa Sanurin. Molempien tyttöjen vanhemmat ovat tulossa tänne lomalle, joten tytöt kävivät katsastelemassa hotelleita. Sanur rauhallisuutensa takia sopii paremmin perheille kuin esimerkiksi vilkas Kuta. Kotimatkalla tytöiltä puhkesi skootterista takakumi kesken kovan rankkasateen. Onneksi läheltä löytyi kuitenkin korjaamo. Paikkaus maksoi hurjat 80 senttiä. Todistin myös, että skootteri toimittaa tarpeentullen veneen virkaa, kun nilkat kirjaimellisesti olivat vedessä ajaessa kotiin.
Tiistaipäivä meni Kutalla arskaa otellessa. Rusketusraitoja oli jo tuolloin havaittavissa. Tiina piti seuraa. Eipä siinä sen kummempia jännistysmomentteja. Vietän täällä kohtuu stressitöntä elämää.
Seuraavana päivänä alettiin Tiinan kans jo valmistautuun tulevaan retkeen. Heräsin aamulla aikasemmin kuin yleensä. Kello soi jo puol kymmeneltä ja otin prätkäni nokan suunnaksi Sanurin, mistä lautat Lembongan Islandille lähtevät. Varmistin reitin, koska se on kohtuu pitkä. Kestää noin puoli tuntia, vaikka saa pommittaa 60 km/h koko matkan. Ei huvita eksyä ja missata lauttaa, sillä se lähtee kasilta aamulla. Kävin matkalla Carrefourissa, ostoskeskus myöskin, ja lunastin itselleni Dan Brownin uusimman saatuani loppuun Becksin elämäntarinan. Söin Sanurissa aamupalaa ja uppouduin uuteen kirjaan. Syöminen ja lukeminen samaan aikaan on lempiharrastuksiani. Illalla käytiin katsomassa Seminyakissa auringonlasku Ku De Ta -ravintolassa, jota Lonely Planet hehkuttaa. Ilta meni rauhallisesti leffaa katsoessa ja laitettiin aikasten nukkuun. Aamulla piti herätä 6.30!!, että kerkee paatille.
Torstaina siis irtaannuttiin Balin vilinästä rauhalliselle Lembongan Islandille. Kirjauduin ulos Sari Balista, missä olin siis majaillut koko ajan. Turisteja oli saarella paikalla mahtavan vähän low seasonin ansiosta ja rauhallisuuteen pystyi antautumaan täydellisesti. Saaren väestöstä kuitenkin vaan viisi prossaa saa tulonsa turismista. 85 prosenttia elää kasvattamalla merilevää. Paikka haisi juuri siltä, mutta kyllä nenä tottuu. Heti saarelle saavuttuamme ihan sattuman kaupalla löysimme itsemme snorklaamasta, kun hostellimme, johon majoitumme, tarvitsi järjestämälleen retkelle kaksi lisää. Snorklaus oli juuri niin upeaa puuhaa kuin vuoden takaiselta Thaimaan exculta muistinkin. Pääsin myös vihdoin käyttämään kunnolla ennen matkaa tekemääni sijoitusta, eli 10 metriä vettä kestävää kameraani. Loppuaika saarella oikeastaan kierrettiin ristin poikin ja lepuutettiin katseita mahtavissa maisemissa, uppouduttiin kirjoihimme ja ihmeteltiin makeaa elämää. Saarella elettiin luonnollista rytmiä tarkoittaen, että paikat hiljenivät pari tuntia auringonlaskun jälkeen noin yhdeksän pintaan ja heräsivät taas uuteen päivään kukonlaulun aikaan - kirjaimellisesti. Saaren kohokohtana ehkä oli nimensä mukainen Dream Beach; kahden kallion väliin rantautuva kirkkaan sininen vesi sopivine aaltoineen, jotka valkoinen pehmeä hiekka otti vastaan.
Harmittavasti Tiina sai matkaansa jonkun pöpön ja sairastaa nyt nukkumalla tossa vieressä. Mun taannoinen pitkä antibioottikuuri takaa mulle immuniteetin lähes mihin tahansa tautiin, joten taidan itse olla turvassa. Kävin tänään etsimässä itselleni Kutalta uuden luukun, vamppyyrinluolaksikin sitä voisi hyvällä omallatunnolla kutsua. Hintaa on vain kuitenkin se vähän päälle kuusi euroa per yö ja nukkumaanhan sinne vain mennään. Tämän yön saan silti nauttia luksusta ja punkkaan täällä villassa. Taidankin laittaa ton yölampun tässä pois päältä, läppärin kannen ja simmut kiinni. Hyvää yötä ja ollaan taas yhteyksissä!
-Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti