Kasih Ibu Hospital, Denpasar, Bali, Indonesia 02.02.2010 21.14

Moi kaikille!

 

Antti alottaa blogin pitelemisen nyt vaihtoreissulta. Mikä onkaan siihen sopivampi aika ja paikka kuin Balilaisen sairaalan vuodeosasto (mikä kylläkin hakkaa OYS:n 100-0, mut on kyllä myös sitten 100-0 kalliimpikin. Kiitos matkavakuutuksen keksijälle.) ja ilta, kun koneelta alkaa olla kaikki sarjat ja leffat jo katottuna. Meneehän se aika Coldplayta kuunnellessa ja kirjotellessa kuulumisia J

 

Mun reissu alko tiistaina 26.1 ihan perinteisesti Helsinki-Vantaan lentokentältä. Alkuperäinen lentosuunnitelma oli HKI – München (tunnin vaihtoajalla – tsaijai) – Abu Dhabi – Kuala Lumpur – Denpasar. Noh, kuten tuosta tunnin vaihtoajan voivottelusta voi arvata, huonon sään takia laskeutuminen tuolle kirotulle kaljamessujen kotipaikalle onnistui yllättävän olemattomasti eka yrityksellä. Täten välilasku Nürnbergiin koneen tankkaukseen ja uuteen yritykseen. Saksanmaalle päästiin kaksi tuntia myöhässä. Transittiskillä sain kuulla, että missaan myös jatkolennon KL:stä Denpasariin, joten tuli Kuala Lumpurissa nukuttua yksi ylimääräinen yö. Tästä on vielä rahat hakematta vakuutuksesta, samoin kuin on myös missatusta Air Asian lennosta. Pääsin siis perille 28.1 kolmen maissa iltapäivällä. Tiina oli ystävällisesti varannut mulle jo hostellista huoneen, joten majoittuminen kävi helposti. Majoitun vielä tälläkin hetkellä samassa paikassa Sari Bali Cottagessa, Kuta Beachilla.

 

Ekana iltana jalka vipatti jo viihteelle Tiinan mökki (lue villa) kunnan kanssa ja pääsin jo silloin heihin tutustumaan. Tunnin ajan oli ilmaista juomaa, joten halvalla pääsi, jos jaksoi jonottaa. Musiikki oli ihan perusjumputusta, joten ei ihan mun tyyliä, mutta tuli silti tanssilattialla viihdyttyä ennen kuin matkaväsy lopulta iski. Perjantaipäivä meni lähitienooseen tutustuessa ja kaikki viikon sisällä juomani nesteet hikoillessa. 30+ celciusta ja trooppinen kosteus ei petä ikinä. Tähän myös huomautuksena, että lyhyet hiukset toimisivat hieman paremmin kuin luonnonkiharalla olevat pitkät hiukset. Tämä yhtälö on mahdoton ja siltä kuontalo näyttääkin. Perjantai-ilta vietettiin Tiina villalla, missä nukuin pari seuraavaa yötä. Lauantaina pääsin jo ajamaan skootterilla, kun Tiinan kämppis sitä ystävällisesti lainasi. Skode on ainut tapa edetä täällä, jos ei halua ajaa vararikkoon taksilla. Kävin rannalla onnistuneesti tarkoittaen siis palamatta.

 

Sunnuntaina pääsin retkelle paikallisten kanssa. Tiinan tuutorit käyttävät heitä ystävällisesti monilla retkillä ja yhdelle näistä tuuppasin itseni mukaan. Skootterilla ajettiin noin tunti määränpäähän, eli uluwatuun temppelille. Maisemat olivat huikeat. Ajamisen seurauksena tullut pieni kramppi pakaroihin tuntui lievältä, kun katse lepäsi sinisessä meressä, joka vaahtosi kallioiseen rantaan, jonka yläpuolella jyrkkänä kohosi viidakko. Temppeli oli valitettavasti suljettu. Paluumatkalla kävimme katsomassa tulevaa Balin symbolia, joka valmistuessaan on isompi kuin Vapauden patsas. Siellä näimme myös paikallisen tanssiesityksen, joka oli makuuni erittäin hidastempoinen ja puuduttavan pitkä. Maanantaina kävimme keilaamassa isommalla porukalla.

 

Täällä syö erittäin maittavasti alle eurolla. Jos tosin haluaa joskus tilata vähän eriä kuin sitä euron safkaa, mikä on yleensä paistettua riisiä tai nuudelia kanahässäkällä, saattaa joutua pulittamaan peräti 1,5 euroa. Eli syömällä ei itseänsä konkurssiin todennäköisesti saa. Shoppaajille paikka ei ainakaan ensinäkemykseni perusteella ole yhtä miellyttävä kuin esimerksiksi Thaimaa.

 

Nyt siis olen sairaalassa tiistain ja keskiviikon välisen yön. Tämä oli tiedossa jo Suomesta lähtiessä. Ei täällä niin hassummat oltavat ole. Privaattihuone langattomalla netillä ja ruoka tilataan raflasta. Äsken söin pitsaa. Veteen pääsee toivottavasti kahden viikon päästä, jos ei tule takapakkia. Sitä odotellessa!

 

Kirjoitelkaahan kommentteja ja kysymyksiä. Vastailen niihin mielelläni.

 

-Antti